Heippa!

Olen harrastanut valokuvausta siitä lähtien, kun sain oman kameran käsiini. Käytännössä olen siis aloittanut valokuvaamisen 12-vuotiaana, kun rahat riittivät ostaa vaaleanpunaisen Samsungin digikameran. Kyseisellä kameralla aloitin siis kuvaamaan luontoa, koiria ja sellaista mitä nyt silloin 12-vuotiaana piti uutena ja ihmeellisenä. Olin kuvaamassa kissaani pesuhuoneessa, kun digikamera tipahti lattialle ja siinä oltiin. Rikkinäisen kameran kanssa nuori tyttö harmissaan. 

Pääsin ala-asteelta ja sain silloin lahjaksi Canon Powershot SX 120 IS. Sillä pääsi harjoittelemaan vielä paljon paremmin ja sillä kuvasinkin melko pitkään. Sain kuvailtua kuutamoa ja yllättävän tarkkoja kuvia tuli, vaikka ei ollut mitään kuvanvakaajaa ja kuvat otin vapaalla kädellä. Myös perhosia, luontoa sekä koiria tykkäsin paljon kuvailla tällä kameralla. Huomasin sitten kun olin 13-vuotias, että siskollani on Canon 1000D, jota lainasin sen jälkeen melko useasti. Tietysti silloin oli hienoa ottaa selfieitä ja kuvata kavereita enemmän. Ennen rippileiriä sain sitten itselleni Canon 600D:n, jolla kuvailen nykyäänkin.

Nyt viimeiset pari vuotta on mennyt niin tiiviisti koulussa, ettei kameralla tule käytännössä otettua niin paljon maisemakuvia. Enemmän olen nyt harrastanut lapsivalokuvausta sekä henkilökuvausta. Muutoin kameralla kuvaaminen on jäänyt, kun puhelimella saa otettua jo sen verran hyviä kuvia sekä se ei paina, vaikka se kulkisi mukana koko ajan. Tämän vuoksi on sormet alkanut syyhyämään, josko saisi joskus itselleen hankittua Olympus PEN EPL-7 tai EPL-8.